Kasvianturi joka kestää vuosia yhdellä akulla
ESP32-C3:n datalehti lupaa 5 µA lepovirtaa. Todellisuudessa se on 600 µA, ja siitä 90 % on yksi merkkivalo. Juotoskolvi kolminkertaisti akkukeston.
Kosteusanturi on helppo osa. Anturi, ADC ja WiFi ovat kaikki valmiina. Vaikea osa on se, ettei laitetta halua kaivaa ruukusta joka kuukausi lataamaan.
Datalehti valehtelee — tai oikeammin, kertoo vain sirusta
ESP32-C3:n datalehti lupaa noin 5 µA syväunessa. Mitattuna kehityskortti otti 600 µA.
Ero ei ole sirussa vaan kortissa. Siitä 600 mikroampeerista noin 540 µA on punainen virran merkkivalo, joka palaa myös syväunen aikana. Loput on regulaattorin lepovirtaa.
Merkkivalo ei tee mitään hyödyllistä laitteessa joka on hautautunut kukkaruukun multaan.
| Lepovirta | Akkukesto (2500 mAh 18650) | |
|---|---|---|
| Kortti sellaisenaan | ~600 µA | ~6 kuukautta |
| LED irrotettuna | ~100 µA | 2+ vuotta |
Korjaus on juotoskolvi, pinsetit ja kaksi minuuttia: lämmitä molemmat jalat, nosta LED pois. Yksi komponentti pois, akkukesto nelinkertaistuu.
Loput on ohjelmistoa
- ESP-IDF Arduinon sijaan. Parempi virranhallinta ja pienempi muistijalanjälki.
fast_connect. WiFi-kanavien skannaus on hukkaan heitettyä hereilläoloaikaa, kun verkko on aina sama.- Anturille oma virtakytkin. GPIO5 katkaisee anturin virran unen ajaksi — se yksin säästää noin 6 mA hereilläolon ulkopuolella.
- 15 s hereillä, 6 h unta. Maan kosteus muuttuu hitaasti. Tiheämpi mittaus ei kerro mitään uutta, mutta maksaa akussa.
ESP32-C3 ei tue EXT0- tai EXT1-herätystä, joten herätys tulee ajastimelta. Se riittää tähän käyttöön hyvin.
Opetus
Virrankulutusta ei voi optimoida datalehdestä. Se pitää mitata, ja mittaus osoitti että suurin yksittäinen kuluttaja oli komponentti jonka ainoa tehtävä on kertoa että laitteessa on virta.